Työreissut – Miten selvitä pitkistä työmatkoista

Miten_selvitä_pitkistä_työmatkoista

Joskus haaveilin työmatkoista, että firma maksaisi lennot ja hotellit ja meikä vaan lentelis ja menis. Sitä saa mitä tilaa, ja aika pian kuitenkin opin sen karun totuuden, ettei se ihan niin ihanaa olekaan. Näillä ihanilla työmatkoilla en oikeastaan edes nähnyt mitään oleellista, paitsi taksin, lentokentän ja taas vilauksen uudesta kaupungista taksin ikkunan läpi. Usein en edes tunnistanut itseäni siinä elämässä, niin irtonaisena kaikesta, omassa ihmeellisessä corporate kuplassa.

Viimeisinä toimistovuosinani juurikin jatkuva matkustelu toi niinsanotusti sen viimeisen pisaran. Päivät näyttivät joskus tältä:

5:00 herätys
5:45 lähtö lentokentälle
8:00 lento (jonka aikana tietenkin kertasin ja viimeistelin päivän tapaamisia)
10-17:30 asiakkaan luona (jos ehdin syödä lounasleipäni pöydän äärellä, olin aika onnekas)
18-19:30 odottelua lentokentällä (horror)
19:30-22:30 lento takaisin Helsinkiin (jonka aikana taas läppäri lauloi päivän muistiinpanot selväksi)
23 jälkeen kotona

Aamulla tietysti kärppänä toimistolle kello 8.

Miten selvitä pitkistä työmatkoista

Ennen kun opin läksyni, ennen kun työpsykologi sanoi että tuo ei ole hyvä nainen normaalia, tietysti tein kaikki mahdolliset virheet. Toitä lentokoneessa, taksissa, non-stoppina joka hetki ja yöllä unissani. Sen siitä saa ja keho kyllä huomauttaa kun on saanut tarpeekseen.

Hengitellen ja tanssien

Oli työreissut sitten junalla Turusta Espooseen, tai lentokoneella naapurimaahan tai pidemmälle, niin samat säännöt pätevät jaksamisen ja oman ajan kanssa. Eli ilman omaa aikaa ei jaksa, eikä työnteko saa viedä koko elämää. Joskus se kuitenkin voi vahingossa viedä, ja silloinkin on pysyttävä järjissään. Ja mikä tärkeintä, on osattava ottaa oma tila ja oma aika, asetettava omat rajat.

Kun kaiken jälkeen ryhdyin ottamaan oman tilani, huomasin ettei kukaan vaatinutkaan minulta kaikenkattavaa läsnäoloa. Pitkien päivien jälkeen nukuin pidempään ja tein etätyöpäivän, en matkustellut perjantaisin enkä kokenut tarpeelliseksi lähteä kollegoiden kanssa illalliselle työpäivän jälkeen jos mieli teki omaa rauhaa hotellihuoneessa. Ryhdyin lukemaan kirjoja lentokoneessa ja pidin läppärin kiinni.

Keksin uuden, ja vielä tehokkaamman tavan suunnitella päiviäni asiakkaan luona. Lentokoneessa minulla oli tapana sulkea silmät, hengitellä syvään ja kuvitella itseni laskeutuvan ajoissa, ehtiväni päivän palavereihin rennosti ja onnistuvani kaikessa mitä sinä päivänä piti saada aikaan. Kuuntelin omaa, senhetkistä voimabiisiäni “This girl is on fire” (Alicia Keys) ja kuvittelin itseni tanssimassa keskellä asiakkaan toimistoa. Jep.

Tämä sai minut aina hymyilemään, ja kummasti ne päivät aina menivät kuten ‘suunnittelin.’ Positiivisesti ja tanssien.

Joskus unohdamme mikä voima ajatuksilla onkaan. Joskus parhainta suunnittelua on päätös, että kaikki tulee menemään oikein hyvin.