Vuosi ilman meikkiä

Vuosi ilman meikkiä

Aika moni asia elämässäni on yksinkertaistunut viimeisen vuoden aikana. Yksi niistä on aamuiset rutiinit ja se, minkä koen tarpeelliseksi elämässäni.

Meidät länsimaalaiset on aika hyvin ohjelmoitu ilmaisemaan itseämme ostamalla jotakin. Miten tahansa haluamme ilmaista identiteettiämme, siihen liittyy melkein aina jonkun asian ostamista. Mainoksia tulvii päivittäin joka tuutista, ja on helppo unohtaa, ettei maailma ole kokonaan lehtien sisältöä vastaava todellisuus.

Ostamme vaatteita, joilla viestitämme elämänkatsomustamme ja identiteettiämme. Harrastamme jotakin, joka tietysti maksaa, ja jos ei maksa, niin ainakin ne erikoisvaatteet joita se harrastus “vaatii” maksavat, ja viestittävät olemmeko tosi-urheilijoita (joogeja / juoksijoita / salilla kävijöitä) vai emme. Jos olemme egologisia, ostamme ego-tuotteita. Kaikki on aika pitkälti tuotteistettu ja elämä pyörii kuluttamisen kulmilla. Shoppailu jopa sinällään on ihan yleinen harrastus.

Kun kulutuksen mahdollisuus otetaan pois, kun ei pystykään ilmaisemaan itseään minkän tuotteet ostamisella, tulee huomanneeksi miten paljon oikeastaan roikumme kuluttamisessa ja erinäisissä tarpeettomissa tuotteissa.

Oma luonnollinen luukki 

En koe, että olisin “entisessä elämässäni” ollut niitä tyyppejä, jotka viettävät aamuisin paljon aikaa peilin edessä. Menin aika perussetillä eteenpäin, mutta silti kun vertaan sitä nykyiseen elämääni, tuntuu se jo aika panostamiselta.

Ehostin itseäni sen verran kun koin tarpeelliseksi, että olisin edes hieman näyttänyt virkeältä ja elossa olevalta ihmiseltä. Silti siinä ehostamisessa meni helposti puoli tuntia per aamu.

Paljastus: Kun lähdin maailmalle, olin aika huolissani siitä, miten käy hiusten värjäyksen pienellä trooppisella saarella. Naurattaa kun ajattelenkin asiaa, mutta ostin monenmonta hiusväripurkkia ja raahasin niitä ensimmäiset kuukaudet mukanani. Mietin, että onhan se sitten kamalaa kun juurikasvu villiintyy ja rehottaa tropiikissa.

Kymmenien vuosien ahkeran värjäyksen jälkeen kuitenkin huomasin, että oma väri on sittenkin aika kiva. Eikä ollenkaan sellainen suomalainen ‘maantien harmaa’ kun olin itselleni vuosikausia selittänyt. Oma väri sopii kulmakarvoihin ja ihon väriin oikein somasti, ja saa kaiken näyttämään niin luonnolliselta.

Aamut ovat nykyään aika nopeita. Kun herään, rullaan itseni ylös sängystä, pesen hampaat (olen kiitollinen että minulla ylipäätään on hampaat), laitan vaatteet päälle ja avaan oven uuteen aamuun.

Elämää tosin helpottaa nykyään myös se, että omistan yhdet, oranssit lipilapit, joiden kanssa painelen päivästä toiseen. Kenkiä en ole pitänyt jalassani vuoteen, mitä nyt talvella oli buutsit jalassa kun käväisimme Suomessa.

Deodorantti, sinä ihana, iloinen yllätys

Tropiikissa pätevät nimittäin aivan eri lait. Tänne ei ylety mainokset eikä jatkuva ulkonäköpaine, eikä kukaan ole kiinnostunut siitä, miltä näytän. Miksi yrittäisin olla jotain muuta, mitä olen? Sitäpaitsi kaikki ylimääräinen valuisi kuitenkin hien mukana pois, ja kosteus tekee hiuksista täysin hallitsemattomat.

Paikalliset käyttävät vaatteet puhki, ja sen jälkeen kääntävät ne ympäri ja käyttävät vielä pari vuotta, kunnes luovuttavat ja tekevät vanhoista vaatteista kukan muotoisia tiskirättejä. Jos vaatteissa ei ole kämmenen kokoista reikää strategisissa paikoissa, se on juuri sitä mitä vaatteen pitääkin olla – VAATE. Se suojaa joko auringolta, sateelta tai satunnaiselta viileämmältä päivältä.

T-paitaa voi käyttää päällä, tai päässä, riippuen päivästä (päässä sitä käytetään niin, että se kiedotaan koko pään suojaksi kuin hiihtopipo, ja silmät tirkistävät ulos pääaukosta). Takkia voi käyttää etuperin tai takaperin, riippuen siitä, istuuko moottoripyörässä etummaisena (takki takaperin jotta se suojaa käsiä ja rintapuolta) vai takana (takki tavallisesti jotta se suojaa käsiä ja selkää).

Joskus mietin mitä täkäläiset mahtaisivat sanoa, jos joskus pääsisivät näkemään lännen kulutushysterian ja ostoskeskukset, jotka ovat täynnä vaatteita ja kosmetiikkaa. He varmasti kysyisivät että mihin me oikein tarvitsemme näin paljon vaatteita? No on kato kymmenen takkia ja viisitoista paria farkkuja että voi vaihdella…

Meikä löysi kaupan viimeisen deodorantin!
Hymy on herkässä kun löytää kaupan viimeisen deodorantin!

Jos olen heittämässä jotain itselleni vanhaa ja tarpeetonta pois, haluavat niin monet paikalliset sen itselleen, että arvomme kuka sen saa. Nimet hattuun ja onnekas on onnesta soikeana.

Täällä tropiikissa kauppojen hyllyt eivät notku kosmetiikkaa tai oikeastaan mitään muutakaan. Kun löydän deodorantin hyllystä, nappaan vähintään kaksi. Ylläolevassa kuvassa on hymy herkässä, sillä sain mukaani hyllyn viimeiset purkit. Ja sitten taas odotellaan, että koska laiva saapuu satamaan ja tuo jotakin merkillistä tullessaan.

Vuoden ostokset

Olen viimeisen vuoden aikana ostanut lähinnä seuraavia tuotteita:

  • Deodorantti
  • Hammastahna
  • Saippua (käsille ja iholle sama saippua, suihkusaippuan ja käsisaippuan ero on muuttunut käsittämättömäksi)
  • Shampoo
  • Hoitoaine

Tosin olen hoitoaineen kohdalla todennut sen tosiasian, ettei sekään ole tarpeellinen. Kun en löydä hoitoainetta moneen viikkoon, huomaan, ettei hiuksissani tapahdu muutosta suuntaan eikä toiseen. Ainoa, mitä saatan kaivata, on hetkellinen kukkaistuoksu hiuksissani, joka sekin lähtee ensimmäisessä merivesikylvyssä pois.

Miksi kuvittelemme, että kaikki tämä on tarpeellista elämälle? Elämässä tarpeellista on kuitenkin aika harva asia.

Keskikesän haaste

Me suomalaiset emme kuitenkaan ole ihan vieraita tälle konseptille. Kun remuat siellä jossain mökillä tai metsän keskellä, et varmasti mieti mitä sinulla on päälläsi, kuinka monta reikää on housuissa ja miten vanha villapaita on. Yhtäkkiä elämä on yksinkertaista, ja ainoastaan perusasioilla on merkitystä. Olo on vapaa ja onnellinen. Helpoittunutkin jopa, ettei tarvitse märehtiä pienistä. Se, että rakkaat ihmiset ovat lähellä. Se, että on aikaa rentoutua ja olla vaan. Se, että syödään hyvin, uidaan, ollaan auringossa ja annetaan elämän viedä.

Ole ainakin hetken ajan tietoinen tästä erosta, ja mieti seuraavalla mökkireissulla mikä elämässä onkaan oikeasti tarpeellista.