Onks pakko muuttua ja lähteä?

pexels-photo

Joskus on hyvä miettiä onko muutos aina hyvästä? Onko pakko muuttua? Pitääkö lähteä maailman ääriin jotta voi tuntea jotain? Miksei voi asua ja olla vaan, siellä missä on, niiden ihmisten kanssa kenen kanssa sattuu olemaan?

On totta, että onnellisuus on löydettävä ensin sisältä. On turha lähteä sen perässä yhtään mihinkään, sillä se ei löydy mistään maasta, mistään ihmisestä eikä ainoastakaan työpaikasta. Jos et osaa olla onnellinen siellä missä olet, vaikka räntäsateessa marraskuisena maanantaiaamuna, ei se onni kyllä muualtakaan löydy.

Mutta tarkoittaako se samalla sitä, ettei kannata muuttaa mitään? Että jos ei ole onnellinen parisuhteessa, tai jos työ ei vastaa enää omia arvoja, ettei kantsi muuttaa mitään? Kunhan vaan löydät sen onnellisuuden sisältäsi niin kaikki tulee olemaan hyvin? Kiristä nyt vaan niitä hampaita ja hyväksy elämä.

Ja jos onni on aina sisällä, miksi ylipäätään teemme yhtään mitään? Miksi mietimme mitkä opinnot valitsemme, miksi haaveilemme valmistumisen jälkeen hyvästä ammatista, miksi olemme kunnianhimoisia ja haluamme pyrkiä uralla eteenpäin. Miksi haluamme kauniin talon ja silmää miellyttävän sisustuksen? Eihän se onni siellä ole.

flowers_sunset

Itse mietin lähtemistä ja jäämistä monta vuotta, etenkin vuosina ennen avioeroa. Mietin, miten minun oli muututtava ja siten ympäristöni muuttuisi. Mietin, miten minun oli vaan hyväksyttävä kaikki ympärilläni, eihän se onni muuttumalla tulisi vastaan. Yritin olla vaatimatta puolisoltani yhtään mitään, eihän se onni toisessa ihmisessä piilotellut. Työkin oli tuskallista, mutta ensin oli kaivettava omaa sielua ja pohdittava mikä oli minun vastuuni siinä kaikessa.

Kunnes “luovutin”, ja lähdin. En enää jaksanut hangata vastaan, kaikki tuntui niin suurelta yrittämiseltä. Oli jatkuvasti pakotettava itsensä olemaan siinä missä oli, keksittävä tekosyitä miksi se oli muka hyvästä samalla kun sielu ja sydän huusivat että tämä ei ole hyvä paikka olla.

Sen sijaan menin sinne, missä asiat soljuivat luonnostaan. Menin minne sielu sanoi että olisi hyvä mennä, ja sillä matkalla olen edelleen.

tree_sunset

Siinä se onni on. Että uskaltaa muuttua jos elämä niin vaatii. Että uskaltaa olla oma itsensä maailmassa, jossa kaikki halutaan pitää samanlaisena. Että uskaltaa luovuttaa ja päästää irti jos on sen aika, uskaltaa jäädä jos se tuntuu oikealta, ja uskaltaa lähteä kun sielu sitä vaatii.

Ja kun onni on taskussa, elämästä tulee uskomaton leikki. Voi mennä sinne minne tuuli kuljettaa, voi antautua siihen mitä eteen tulee tarrautumatta muotteihin, ihmisiin tai ulkoisiin asioihin. Voi hymyillä räntäsateessa ja laulaa suikussa.

Muutumme itse, jatkuvasti. Elämä on jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. Ulkoiset olosuhteet jäävät usein näiden muutosten jalkoihin, ja joskus huomaamme vasta vuosien päästä miten ulkoinen elämä ei enää vastaakaan sitä, minkä sisällään oikeaksi tuntee.

Onko silloin väärin lähteä, vai väärin jäädä paikoilleen?