On juuret ja on siivet

On juuret ja on siivet

Ihmiset voi jakaa kahteen. Juurellisiin, ja siivellisiin. Vaikka tosiasiassa meissä kaikissa on ripaus molempia, se pieni ripaus joka katsoo toista ja miettii voisiko itse sittenkin elää toisella tavalla.

Olen niitä ihmisiä, joilla on levottomat jalat, jatkuva kasvun tarve ja niin suuret siivet ettei juurilla näytä koskaan olevan mahdollisuutta juurtua minnekään. Aina silloin tällöoin huvikseni yritän juurtua, milloin minnekin. Ensin oman kodin turvin ulkomaille, sitten kotimaahan vuosikymmenien reissujen jälkeen, vain huomatakseni että ei, ei ne perhanan juuret ota. Luonnollisinta on levittää siipensä ja lähteä lentoon.

Sitten on ihmisiä joilla on niin jykevät ja isot juuret syvällä maan alla, ettei lähteminen ja lentäminen tule kuuloonkaan. Parasta juurellisille on, kun elää siellä missä juuret ovat syvällä, se tuntuu turvalliselta ja tasapainoiselta.

Olishan se ihanaa, jos…

Minä siivellinen usein ihailen näitä juurellisia. Kun tulen kotiin, rakastan fiilistellä juurellisten ystävieni luona. Siellä on koti ja takka, oma piha ja perhe, siellä on niin vakaa ja varma elämä. Silloin tällöin sisälläni läikähtää se pieni YIN kaiken YANG’in keskellä, että olishan se ihanaa jos olisi näin lämmin koti, näin paljon porukkaa ympärillä ja näin vakaat juuret.

Ehkä juurellisilla on sama läike sisällä. Haaveen välähdys siitä, miltä tuntuisi olla juureton ja lähteä lentoon, kauas, kauas pois. Tietäen, ettei se ole oma tie, mutta haaveillen silloin tällöin silti.

Maailma kuitenkin tarvitsee molempia. Niitä jotka menevät, ja niitä jotka jäävät. En usko, että tämä peruspiirre muuttuu ihmisessä oikeastaan koskaan. Ja vaikka itse aina tasaisin väliajoin haaveilenkin juurista, tiedän että siipeni ovat siihen liian isot. Ja miksi katkoisin siipeni, jotta mahtuisin muottiin?

Lennä tai jää, olet turvassa ja vapaa

Juurellisilla vapauden kaipuu on löydettävä jostain muualta. Sisältä, ajatuksista ja tunteista. Olemme kuitenkin kaikki, koko ajan, niin valtavan vapaita.

Siivellisten on löydettävä kotinsa sisimmästään, sillä se ei ole seinissä eikä maastossa. Se on ihmisissä, muistoissa, tulevissa seikkailuissa niiden fiilistelyissä.

Molempien on päästettävä irti siitä, että on pakko saada molemmat voidakseen olla onnellinen elämässä. Ei ole. Emme voi koskaan tietää miltä elämä näyttäisi, jos olisimme syntyneet toiseen sukupuoleen, enkä minä ainakaan sitä pahemmin murehdi. Emme voi koskaan tietää kumpi on parempi, juuret vai siivet, sillä molempia ei voi saada. Olemme saaneet elämänlahjana jommat kummat, ja jos siivet vetävät sinua matkalle, luota niihin ja lähde lentoon! Jos juuret juurruttavat, nauti siitä ja luota maan tarjoamaan tasapainoon.