Jos ahdistaa, laajenna perspektiiviä

Universumi ja tähdet

Jos (ja kun) toisinaan tuntuu siltä, että elämä ahdistaa ja seinät kaatuvat päälle, marraskuun pimeys voi tuoda siihen mukavan ratkaisun. Nimittäin mahdollisuuden laajentaa perspektiiviä.

Yritän tasaisin väliajoin katsella elämääni ja maailmaa ylhäältä käsin. Jos tunnen oloni irralliseksi, yritän muistuttaa itseäni siitä miten me kaikki kuitenkin olemme yhteydessä toisiimme. Olemme samaa materiaalia, vaikkei se aina arkielämässä siltä tunnukaan.

Jos kuvittelet katsovasi maapalloa avaruudesta käsin, on yhtäkkiä helppo ymmärtää että kaikki, mitä tältä pallolta löytyy, on samoista lähtökohdista. Yhtäkkiä on helppo tuntea kuinka monta miljardia sydäntä sykkii tällä pienellä pallolla.

Tähdet ja universumi

Hiljattain näin tämän videon, ja katsoin sen läpi monta kertaa. Ja joka kerta hengästyin. Yhtäkkiä elämästä tulee ihan käsittämätön ihme, omasta elämästä sellainen hedelmäkärpäsen elämä sekunnin sadasosan verran -versio kaiken keskellä. Yhtäkkiä meidän aurinkokuntamme, galaximme, on ihan pikkuruista kaiken keskellä.

Miten tämä sitten on hyvä asia?

Sen sijaan, että heittäisimme kaiken toivon ja hyvän yrityksen kaivoon kun “kuitenkaan millään ei ole tässä mittakaavassa mitään merkitystä“, voimme käyttää tätä ihanaa kokonaisuutta hyödyksemme. Itse ajattelen näin:

  • Universumin energia on niin suuri, että se luo planeettoja, galaxeja, MAHTIPONTISIA kokonaisuuksia, ja minä täällä maan päällä murehdin että oma unelmani tälle elämälle on liian suurta toteutettavaksi.
  • Onko tämä asia mistä tänään niin kovasti murehdin, kaiken tämän murehtimisen arvoista?

Eli kun ilta on pimeä, käännä katseesi hetkeksi taivaalle ja muista missä mahdollisuuksien maailmassa saamme asustaa.